Hiiri kissalle räätälinä

Tein esikoiselle ihanan takin. Kaavaksi valitsin Ottobre 4/12 lehdestä kaavan 37 ja kankaaksi syksyllä Travallelta ostamani kunnon ulkoiluvaatekankaan, jota olin tätä kevättakkia varten säästellyt. Kaavassa koot alkoivat vasta 134 sentistä, mutta ei se mitään, äkkiähän kaavaa nyt pari kokoa pienentää!

Pienensin kaavan siis kokoon 122 cm, tein tarvittavat kaavamuutokset (mm. lisäsin helman ja hihojen mittaa jottei tarvitsisi laittaa resoria) ja leikoin kankaan. Ompelin huolellisesti, lisäilin pyöreää kuminauhaa, sirkkarenkaita,purin ja ompelin uudelleen nappilistaa. Painoin nepparit paikoilleen ja ihailin aikaansaannostani. Hyvä etten jo blogannutkin tässä välissä.

Sain esikoisen sovittamaan takkia. Hän oli itse valinnut kyynärpään tähtipaikkojen värin ja oli muutenkin kovin iloinen uudesta takistaan. Minäkin olin, olinhan kerrankin tehnyt tuolle usein paitsioon jäävälle isomalle jotain hauskaa ja erilaista perus paitojen ja collegehousujen jälkeen. Mutta voi surkeus, takki meni hädin tuskin päälle aikuisen vetämänä, eikä käsiä voinut juuri liikuttaa ;( En ollut tullut ajatelleeksi että joustamattomasta kankaasta totetutettuna olisi pitänyt valita pari kokoa suurempi kuin mikä nyt on käytössä.

No, onneksi tälle on kuitenkin käyttäjä taloudessa. Kuopus sai siis jälleen jotain kivaa kaappiinsa ja hänelle tämä olikin ihan passelin kokoinen. Nyt pitäisi etsiä esikoiselle uusi kangas jostain, Travellella en ole tuon yhden kerran jälkeen kankaita enää nähnyt. Kangastukun ja Shelbyn valikoimia olen jo katsellut sillä silmällä, mutta jos jollain lukijalla on vinkkiä hyvästä ja laadukkaasta ulkoiluvaatekankaasta (joko kaupasta tai kangaslaadusta) niin otan ilolla vastaan!

Aluevaltaus

Oma kaappini saa kesäksi aivan uutta väriä. Punaista minulla on ollut siellä ennenkin, mutta että ihan pinkkiä? Tai vaaleanpunaista? No, kokeillaan tuleeko käytettyä.

Tällaisia sain tällä kertaa aikaan. Sovituskuvat puuttuvat, koska ne menivät pimeänä talvipäivänä peilin kautta kuvattuina kerta kaikkiaan pieleen. Saatte ehkä nähdä nämä päälläni myöhemmin, jos mies ottaa kuvat. Tai alaviistokuvia noilta innokkaammilta perheenjäseniltä.

Kauluksellisen trikoopaidan kaava on sopiva kombonaatio Ottobre Woman 5/12 mallia 8 (suosikkini!) ja hiukan vanhempaa OW 2/2006, mallia 3. Koko 38 ja kangas Triteksiltä. Hintaa tälle tuli ehkä 10 euron verran.

Vaaleanpunainen tunika muistuttaa lähinnä yöpaitaa. Ehkä tästä saisi helmaa lyhentämällä paremman? Malli on muokattu OW 5/12, mallista 13. Kangas jälleen triteksiltä ja hintaa ehkä vajaat 10 euroa. Tästä tulee myös kuopukselle paita, kangasta kun jäi juuri sopivasti.

Tämän t-paidan kangas on Triteksin palalaarista, eli hintaa ei tullut viittäkään euroa, liekö kahtakaan. Kaava on SK 2/08 ja koko suunnilleen 36/38. Seuraavaa paitaa kavennan hiukan lantiolta, muuten tämänkin on juuri sopiva kaava.

Tekeekö kenenkään muun mieli pukeutua kesällä värikkäämmin kuin talvella? Nyt tuntuu että on ihan sama mitä väriä päällään pitää kun sävyjä on hankala erottaa eikä sisävaatteita edes juuri kukaan näe paksujen ulkovaatteiden alta. Kesällä on toinen juttu kun aurinko paljastaa värisävyt ja joskus tarkenee ehkä ilman takkiakin!

3 Murua

Käsityömessuilta tuli ostettua ihani Muru-neuloksia. Jotain pientä ompelin niistä jo joulukuussa, mutta isompien palasten toteutus odotti kunnon ompeluaikaa, vaikka inspiraatio syntyi jo kankaat nähdessäni. Nyt 3 murua saivat ihanat vaatteet itselleen isoimmista neulospaloista ja jotain jäi vielä jäljellekin.

 

Kuopuksen huppumekko on kokoa 104/110cm. Sen kaava on piirretty yhdistelemällä monia eri kaavoja ja muokkaamalla niitä oman maun mukaan. Kaavat ovat pääosin lehdestä Ottobre 4/12. Tyttö sai itse vaikuttaa kankaiden valintaan, joten molemmat tämänhetkiset lempivärit pääsivät mukaan: musta ja pinkki.

Esikoisen huppari on myös muokattu lehden 4/12 kaavoista. Koko on n.122cm kun poika on nyt n.115 cm pitkä. Yllätyksekseni poika valitsi harmaakuvioisen kissakankaan punapohjasien sijaan. Tämä aiheutti pieniä haasteita kaavojen asetteluun, sillä tätä harmaapohjaista oli pienempi pala kuin punapohjaista. Helmaan ja hihoihin resorit niin riittävä pituus on taattu!

Harmaata kirhavikangasta oli juuri sopivasti 86cm huppariin. Hupparin kaava on lehdestä 1/13, tosin ilman vuorta tällä kertaa. Hupun tein kuitenkin pirteästä oranssipohjaisesta versiosta kun sitä tuli paketissa valmiina huppupaloina! Toivottavasti tämä on sopiva lasten juuri vuoden täyttäneelle serkkupojalle.

 

Sain muutaman sovituskuvankin. Lapset tykkäsivät vaatteistaan ja kiipesivät penkille kuvattaviksi aivan oma-alotteisesti. Olen aika tyytyväinen kaikkiin kolmeen huppariin. Kaikissa on jujuna pieni väriläiskä jossain kohtaa vaatetta, kiva ja käyttäjälleen sopiva kaava sekä lasten itsensä valitsema väri, joten näitä tulee todennäköisesti myös käytettyä.

 

 Myös huppareiden vaikein kohta ja kompastuskivi onnistui tällä kertaa tavallista paremmin. Sain nimittäin vetoketjut ommeltua siististi, vaikka jokaista niistä piti lyhentää. Pupumekon vetoketju on lyhennetty loppupäästä, mikä oli aika helppoa kun häntä jää piiloon mekon sisään. Kissahupparin vetoketjun katkaisin ja ompelin pari senttiä yläpäästä resorin sisään. Kirahvihupparissa kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni siirtää stoppareita. Siirto onnistui hyvin, mutta vetoketjun lista meinasi alkaa purkautumaan, kun en saanut spiraaliketjua purettua veen leikkasin sen irti kankaastaan.

Villaa ylle

Meillä laspet nukkuvat talvisin villavaatteissa ja myös välivaatteet eli aluspaidat ja pitkät kalsarit ovat vallan villaa. Itse sen sijaan palelen öisin nukkuessani tavallisissa puuvillavaatteissa. Enhän minä nyt itselleni viitsi villavaatteita tehdä, kangastakin menee niin paljon. Monta vuotta olen ajatellut niin, mutta nyt sai vanhat ajatukset kyytiä ja nainen lämpöiset yövaatteet. Kyllä näitä tulee kotona pidettyä muutenkin ja oikein kovilla pakkasilla ehkä myös välikerrastona vihaamieni fleecevaatteiden tilalla.

Paidan kaava on Ottobre Womanin numerosta 3/11 kaava 4. koossa 36. Kaula-aukkoa pienensin roimasti ja silti piti vähän kikkailla kangassuikaleen ja rypytysten avulla sitä pienemmäksi. Lisäsin myös pienen taskun nenäliinalle ja muille välttämättömyyksille ja pidensin hihoja ja helmaa lähes 10 cm. Housujen kaava on joku lasten leggarikaava sopivasti suurennettuna omaan kokooni. Niiden juju on ensimmäistä kertaa käyttämissäni sirkkarenkaissa ja vaaleanpunaisessa trikoonauhassa.

Tilkkulaatikon tyhjennystä

Täystyhjennnys tavoitteena tilkkulaatikossa tämän kevään aikana. Aikamoinen tavoite, kun se täyttyy sitä mukaa kun ompelen lisää, mutta jos edes sen verran vajenisi, että kansi mahtuisi survomatta kiinni :D

Aloitin kangasvaihtareila tulleesta pojan paitakankaan jämästä ja huristin siitä kalsarit uusimman Ottobren (1/13) kaavalla 16. koossa 116 cm. Boxerit ovat juuri sopivat n.115 cm käyttäjälle, tosin etuosaa kavennan seuraavalla kerralla vähemmän pussittavaksi. Ompelin nämä kasaan saumurilla ja litistin saumanvarat ompelukoneen suoralla tikillä litteiksi. Pystysaumoihin ei tule niin paljon rasitusta että olisin jaksanut alkaa säätää hunajakennotikin tms. kanssa, se on niin paljon hitaampaa. Tämä kangas kului näiden myötä aivan loppuun, osan osistakin jouduin leikkaamaan nurinniskoin. Onneksi avaruudessa suunnilla ei ole väliä.

Pölllökangas on myös kangasvaihtarikankaan loppuja. Lahkeellisten pikkuhousujen eli tyttöjen boxereiden kaavaa en löytänyt mistään, eli ei auttanut muu kuin piirtää itse kun tyttö niitä niin kovin toivoi. Kaikista kolmista kaavakokeiluhousuista tuli pidettäviä, mutta ensimmäisissä ei ole riittävästi lahjetta, toiset ovat haarasta liian leveät ja kolmansissa on hiukan liian kireä kumppari.

Lopuksi pilkoin kaikki ihmeelliset jämät vessankaappiin.

Mitä lapset valitsevat?

Näytin pojalle kangasvaihtareilla avaruusaiheista kangasta ja heti kun poika ehti leikkikiireiltään vilkaista ehdotustani hän ihastui! Itse en tästä kankaasta niin välitä, mutta enhän minä tuota paitaa käytäkään. Jotain pientä kivaa tuohon piti kuitenkin keksiä ja siksi valitsin kaavaksi uusimman Ottobren valetuplapaidan, johon lisäsin tuplahihat myös hihansuihin Kokona jo 122cm, jotta mahtuu päälle enemmän kuin pari kuukautta.

 

Uutta paitaa piti ihailla peilistä niin että meinasin saada kuvia pelkästä selkäpuolesta.

Kuopus sai myös oman ihanuutensa vaihtareilta. Pöllökankaasta tuli juuri ihana hame, kun sitä yhdisti hiukan toiseen kankaaseen. Kuulemma prinsessan hame ja prinsessathan tietysti tanssivat päätyökseen. Siispä juhlat pystyyn!

Mistä miehelle kaapintäytettä?

Välillä täytyy muistaa ompeluksilla perheen isointakin jäsentä. Surautin miehelle pari peruspaitaa käyttövaatteiksi, hän kun on ainoa perheemme jäsen jonka kaappi ei suorastaan tursuile. Eli akuuttiin tarpeeseen tulivat nämä kaksi trikoota.

Kaava näihin löytyi Suuresta Käsityölehdestä 9/2012. Leveys on koosta 48 ja pituus 58, jonka lisäksi lisäsin muutaman sentin helmaan ja hihoihi. Pidennyksestä huolimatta mustan paidan hihat piti kantata, sillä kääntämällä niistä olisi tullut liian lyhyet. Harmaassa paidassa on applikoituna n.15 cm korkea P-kirjain, muuta kikkailua en näihin jaksanut sisällyttää.

Miestenvaatteita, tuollaisia perusjuttuja kuten collegehousuja, huppareita ja trikoopaitoja, olisi mukava tehdä enemmänkin mutta kaavojen löytäminen niihin on vaikeaa. Niitä on verrattain harvoin tarjolla käsityölehdissä ja silloinkin kun on, niin kokemukseni mukaan ne ovat useimmiten todella kummallista ja paljon muokkausta vaativaa mallia. Paljasttehan minullekin, jos löydätte hyviä miestenvaatekaavoja?

Laatikkolintu!

Eilen pääsimme juhlimaan erään pojan 4-vuotissynttäreitä. Juhlat olivat Angry Birds -teemalla, joten arvelin kyseisten vihaisten lintujen olevan mielenkiinnon kohteena sankarilla.

Vaatekokokyselyyn sain vastauksena 104cm, joten paita on ommeltu hoikkaa poikaa ajatellen lehdestä Ottobre 1/12, ohje 20. ja kokona se 104cm. Varmuuden vuoksi laitoin kuitenkin helmaan ja hihoihin hiukan lisää mittaa, ettei paita ainakaan kutistu pesussa liian pieneksi tms. 

Tästä vauhdikkasta sovituskuvasta voi ehkä päätellä että paita on jo ihan ok meidän aika tarkkaan 3,5-vuotiaan keskimittaisen lapsen päällä. Hihansuuresorit keräävät ylimääräisen pituuden niin ettei se valu käsille, ja helmanhan on talviaikaan hyväkin olla pepun päälle yltävä niin ei tule selälle kylmä. Olisi tämä ainakin meidän lapsille kelvannut, saa nähdä joudunko heille ompelemaan omat lintupaidat.

Kasvunvaralla

 Joskus saa käsiinsä niin ihanaa kangasta, että siitä tehdyn vaatteen haluaa olevan mahdollisimman kauan käytössä. Näin kävi kun sain kangasvaihtareilta apilavelouria. Kuopuksella on ollut apilatunika aivan pikkuisena vauvana, silloin tosin interlocktrikoosta ja ostovaatteena. Tästä tuli vielä ihanampi kuin se vuosien takainen muistolaatikosta löytynyt mekko, ja taatusti pitkäikäisempi.

 

Mekon pariksi huristin vielä valkoiset velourleggarit yön pimeinä tunteina muun perheen jo nukkuessa. Sekä mekko että leggarit ovat kokoa 110cm, mekossa vielä pitkät hihansuuresorit lisänä. Housujen puntit voi kääntää, jolloin niistä tulee n.104 cm, eli ovat nyt jo pidettävät. Legginsien kaava on muistaakseni MuotiMuksu 3/96 ja mekon kaava on muokattu yhdistellen Ottobre 4/12 lehden kaavoja ja muokaten niitä rankalla kädellä. Leggareiden kaavaan en ole tyytyväinen ja mekon pääntien resori menee vaihtoon, mutta muuten tuli ihana setti. Erityisesti siksi että kuopus itse tykästyi tähän kovin. "Sydänmekko!"

Tässä muita kankaita, joita minulle kotiutui, Lintutrikoosta tulee tytölle hame tai pikkarit ja muista paitoja esikoiselle ja ehkä kuopuksellekin. Kiitos kaikille vaihtareille olleille ja erityisesti tietysti Miinalle, oli hauska tavata taas muita ompelijoita!

Lastenvaatebudjetti ja kangashankintoja

Kuinka taloutemme lastenvaatebudjetti on pitänyt vuoden 2012 viimeisellä puoliskolla? Olen seurannut lastenvaatteisiin menevää rahasummaa oikeasta sivupalkista löytyvän "puoli vuotta"-linkin takana. Ajattelimme miehen kanssa että heidän vaatteisiinsa menisi suunnilleen 100 euroa kuussa, siis kahdelle lapselle yhteensä. Tämä tekisi puolessa vuodessa 600 euroa ja vuodessa 1200! Järkyttävä summa!

Mutta onko niihin mennyt kaikki mitä varattiin vai menikö enemmänkin? Laskujeni mukaan meillä meni 652€ eli hiukan enemmän kuin oli varauduttu. Tässä pitäisi olla kaikki ostovaatteet ja lähes kaikki itse ommellutkin. Joitakin yksittäisiä on saattanut jäädä merkitsemättä eli summa voi todellisuudessa olla lähempänä 700 euroa. Valtavan paljon rahaa, mutta mitä sillä saa vastineeksi?

Olemme ostaneet mm. molemmille talvivaatteet (kuopukselle haalari, esikoiselle takki ja housut), parit kengät sekä runsaasti sisävaatteita, joista suurin osa on ommeltuja. Kenkiä ei voi kierrättää esikoiselta kuopukselle, esikoinen kun kuluttaa ne ihan loppuun. Haalariakaan ei tällä kertaa saanut kierrätettyä, kun lähelläkään sopivaa kokoa ei ollut esikoiselta jäänyt. Iso osa meille ostetuista vaatteista on onneksi hankittu käytettynä, mikä antaa mahdollisuuden ostaa erityisesti merkkivaatteita murto-osalla uuden hinnasta.

Jotta tästä postauksesta ei tulisi ihan tylsä niin laitan kuvan tämän päivän ostoksista. Kävin Triteksillä täydentämässä trikoovarastoja kesää ajatellen. Monta ihanaa löytyikin, kun pääsin penkomaan takahuoneesta löytyvää rullakkoa. Moni oli saanut ennen joulua ostattua varsinaisia aarteita, joihin nämä löydöt eivät ihan yllä, mutta aika kivoja kuitenkin vai mitä?

Vasemmalta alkaen: pehmeää valkoista joustofroteeta, tummansinistä joustocollegea, mustaa trikoota, tummanharmaata trikoota, kuviotrikoita harmaana, violettina, kukallisena, punasävyisiä raitoja, pinkkejä kuvioita sekä pinkkiä raitaa.

Harmaan ja violetin kankaan kuvioista tuli kysymyksiä että mikä siinä on. Otin kankaasta valaisevan kuvan. Kuvio on ehkä lähinnä kuusi, mutta kauempaa katsottuna vain kiva söherrys.