Naapurinpojan rippijuhlat

Naapurinpojan rippijuhlat aiheuttivat pukeutumisen puolella päänvaivaa, koska vatsa kasvaa kasvamistaan näinä viikkoina. Kauppojen kohtuuhintainen tarjonta ei yhdistynyt makuuni mitenkään, joten ei auttanut kuin pyörähtää Eurokankaan kautta eräänä lapsivapaana arki-iltana. Mukaan tarttui lisää ihania pellavakankaita, tällä kertaa tummanharmaana ja valkoisena.

Ennen kuin rohkaistuin saksimaan juhlavaatteisiin ostettuja pellavia, tein koekappaleen Esikoisen paidasta ylimääräiseksi jääneestä vihreästä pellavakankaasta. Hyvä että tein, sillä vaikka tunikasta tuli mielestäni kaunis, ei se enää viikko valmistumisen jälkeen mahdu päälle...

Työn alle pääsi siis valkoinen pellava capreihin ja tummanharmaa tunikaan. Tunikassa olisi voinut olla vähemmänkin pituutta takakappaleella, näin helma olisi nyt raskausaikana tasapainoisempi. Toisaalta se näyttäisi raskausajan jälkeen hassulta.

Housujen kaava on muokattu rankalla kädellä jostain Ottobre Womanin caprihousukaavsta koosta 40 (yleensä käytän ja teen kokoa 38 itselleni). Madalsin vyötäröä etenkin edestä ja korvasin kappaleen resorilla. Lahkeita jouduin lyhentämään yli 15 cm kaavan mukaisesta, en käsitä mille pitkäkoiville tämä kaava on alunperin tehty! Olisi tullut jpa tavallista pidemmät lahkeet, jos olisin noudattanut kaavaa. Vyötärölle, tai oikeammin sen alle, lisäsin muutaman vyölenkin ja ompelin samasta pellavasta kangasvyön. 

Tunikan kaavan piirsin itse omien mittojeni mukaan. Ideoita etsin netistä ja kappaleiden muotoja katselin Ottobre Woman -lehdistä. Sikäli onnistunut tunika tuli, että tällä pystyy myös imettämään, kun avaa edessä olevan rusetin ja laajentaa pääntietä riittävästi.

Vauvalle vaaleanpunaista

Jostain syystä minulle on iskenyt himo ommella vauvallekin joka kerta jotain, kun ompelen isommille. Niinpä vauva sai myös pellavamekon, kuten Tosikoinenkin. Kaavan tein itse ja koko on noin 56/62 cm. 

Hukkasin keväällä Tosikoisen kaksi juhliin tarkoitettua (kaupasta ostettua) neuletakkia/boleroa. Epätoivoissani ostin jo langat uuden neulomiseen, kun yht'äkkiä muistin minne neuleet olivat kevätsiivouksessa joutuneet. Tosikoinen itse oli jemmannut ne talvivillavaatteiden kanssa erääseen ylälaatikkoon kuvitellessaan että kesäksi saa luopua kaikista lämpimistä vaatteista...

Koska olen hidas ja erittäin kokematon neuloja, en viitsinyt alkaa käyttää aikaani Tosikoisen neuletakin tekemiseen, vaan otin harjoituskappaleeksi vauvan minipienen mekon. Tähän meni Novitan bambu-puuvillalankaa vain n.50g. Kaava on muuten oma, mutta pitsineuleen mallin löysin jostain netin syövereistä. Mekon koko on n.50cm.

Pääsiäisenä käynnistelin vauva-aikaan kuuluvaa ajanvietettä eli neuloin pikkuiset vaippavillahousut. Nämä ovat ainoa neuletyö, joka minulta sujuu telkkaria katsellessa puoliunessakin... Pöksyjen malli muokattu curlypurly ilmaisohjeesta, aloitussilmukoita tällä kertaa 44. Lanoliina kaipaavat vielä, jotta pehmenevät käyttökuntoisiksi. Nämä ovat siis ihan tosipienet, vaikka koko ei kuvasta välitykään.

Korjausompelun kesäkuu, osa 2: itse tein ja fiksasin

Samalla tuunausteemalla jatketaan. Kuopus on talvesta saakka toivonut itselleen prinsessamekkoa leikkeihin. Mieluiten Frozen-mekkoa, sinistä. Kevättalvella löysin ja ostin kierrätyskeskuksesta lähes ilmaiseksi tähän projektiin sopivat kankaat ja aloitin ompelunkin. 

Mekkoon tuli kuitenkin mittavirhe, se oli aivan liian pitkä ja kapea. Siispä tekele päätyi korjauslaatikkooni, eli loputtomaan suohon. Korjausompelun kesäkuu sai minut kuitenkin kaivamaan tämänkin läjän laatikosta, silittämään sen ja jatkamaan sinnikkäästi loppuun.

Kyllä kannatti! Tyttö on erittäin iloinen uudesta roolivaatteestaan :)

(Auts, aurnko häikäisee silmiä)

Vauvan vaatesetti

Välillä täytyy ommella jotain ihan alusta saakka, ettei ompelumotivaatio joudu täysin hukkateille. Tällä erää valmistui vauvalle muutama vaate: body, puolipotkuhousut, nuttu ja haalari. Kaikki vaatteet ovat kokoa 56-62 cm, eli lähinnä kaavoista 56 cm, jota on hihoista ja lahkeista pikkuisen jatkettu. Tarkoitus olisi, että näitä voisi yhdistellä monin tavoin.

Aiemmin valmistuneet pöksyt sopivat hyvin uuden kietaisubodyn kaveriksi. Bodyn kaava on muokattu Ottobre 1/12 happy squirrel kaavasta kietaisumalliseksi. Bonuksena bodyssa on tuplanepparit haarassa kasvamisen ja kestovaippojen varalta.

Body käy myös näiden puolipotkuhousujen kaveriksi, vaikka turkoosin sävy onkin mielestäni hiukan liian voimakas tähän settiin. Kaava on ehkä lehdestä 4/11, koko muistaakseni 62 cm

Puolipotkarit sopivat myös tämän pienen nutun pariksi. Tällä puolen kuosina on ihanaa Nanun Karhu-kuosia, toisella puolen vaaleanpunaista jota on myös bodyssa. (Itselleni muistiin: puoli metriä trikoota riitti tarkalla asettelulla sekä nuttuun että bodyyn.)

Nutun vaaleanpunaisen puolen pariksi voi laittaa vaikka alussa näkyneet Ottobre 4/14 housut.

Pitäähän sitä saada vauvalle oma kissavaate, kun isommillakin on omat rakkaat Muruneulosvaatteensa (nimenomaan samaa kuosia eri väreissä). Vauvan jumpsuitin kaava on Ottobre 4/12 Villikko haalari koossa 56, selkä parilla sentillä jatkettuna. Haaranepparit korvasin vetoketjulla, hihoihin ja lahkeisiin lisäsin resorit (hiukan otin pituudesta ensin pois) ja hupun piirsin mukaan jostain toisesta saman lehden vaatteesta. Tuli aika söpönen!

Korjausompelun kesäkuu, osa 1: Korjausta ja tuunausta

Ompelu on kivaa! Korjausompelu sen sijaan... No lyhyesti sanottuna se ei ole kivaa. Minulla on iso laatikollinen korjausta, tuunausta ja paikkaamista odottavia vaatteita. Niin iso, että sen pohjalle vajonnut esikoisen vaate mahtuu korjattuna ehkä tosikoiselle. Ilmeisesti moni muukin ompelija on samaa mieltä, sillä Sanna Kototeko-blogista pisti pystyyn Korjausompelubileet! Koko kesäkuu aikaa korjata kaikkea mahdollista, eikö ole hienoa? No, ehkä se ei reikien paikkaamisesta glamouria tee, mutta haasteissa on aina hauskuutensa joten tämä pakkopulla ei tuntunut lainkaan niin hirveältä kuin yleensä.

Aloitin työn, anteeksi, juhlinnan korjaamalla läjän pikkujuttuja. Listalla oli mm. takin vetoketjun vaihto, toisen takin purkautunut kaulus, mekon aivan liian pieni päänti, nahkatossujen kulahtaneet kuminauhat, kestositeen purkautunut reuna, paidan purkautunut hihansuu ja kahdet käytössä reikiä saaneet ulkohousut. Vetoketjun vaihtoon meni pari tuntia, muut olivat valmiita yhteensä alle tunnissa. Kannattikohan pantata paria vuotta?

Seuraava projekti, jonka kimppuun rohkeasti kävin, oli ystävältä saatu trikoomekko. Mekko oli ihanan väljä, mutta ei raskauden takia istunut päälle laisinkaan. Vyötärökuminaha oli nimensä mukaisesti vyötäröllä, eli paksuimmassa kohtaani. Ei kovin imartelevaa, lisäksi se painoi ja puristi. Liukkaat olkanauhat oli vaikea saada pysymään aloillaan, vaikka kauniit olivatkin.

Siinäpä lyhyesti syyt, miksi päädyin purkamaan kolmipistesiksakilla kiinnitetyn leveän kuminauhan ja vaihtamaan kujaan pujotetun nauhan resorista ommeltuun nauhaan. Nyt rintojen alla kulkee framilon (jonka voi raskauden jälkeen purkaa ja siirtää vaikka lantiolle tai takaisin vyötärölle). Tästä tuli kesäni pelastaja: ei kiristä, purista eikä hiosta.

Hulmuavia helmoja prinsessasynttäreillä

Edellisessä postauksessa kerroin esikoisen päättäneen ekaluokkansa. Meidän perheessä on toinenkin lapsi siirtymävaiheessa, kuopus nimittäin siirtyy päiväkodista koululle eskariin syksyllä. Kuopukselle ompelin toiveesta hulmuavia helmoja sinisestä pellavasta. Mekon koko on vielä 116 cm, ja tästä tuli tismalleen sopivan kokoinen.

Tositoimiin mekko pääsi tänään kuopuksen etukäteen järjestetyillä prinsessasynttäreillä. Loma-aikaan juhliminen on hankalaa kun kaverit ovat jo reissuillansa, joten on turvallisempaa juhlia ennen kuin kansa vaeltaa ympäri maata.

Viidet mekon- ja yhdet paidanhelmat hulmusivat puolentoista tunnin ajan kun juhlimme kohta 6-vuotta täyttävää Tosikoista. Ongintaämpärikin oli luonnollisesti koristeltu teemaan sopivin sävyin. Tarvikkeet löytyivät Ikeasta ja aikaa meni noin viisi minuuttia. (Päällystyspaperia olisi näemmä kannattanut laittaa 2 kerrosta, purkki ei onneksi luonnossa loista noin paljon läpi.)

Onginnasta jokainen sai hienon juhlalasin, jonka sai vielä koristella timantti- ja nimitarroilla itselleen sopivaksi. Tarjoilun jälkeen pesin nämä ja jokainen sai viedä omansa kotiin.

Pöydän kattaus koostui vaaleansinisestä lakanasta, valkoisista lautasista, prinsessaserveteistä, teemaan ja väriin soipista pilleistä (Ikeasta), sekä jäätelökulhoista lasinalusineen. Lamppujen väliin roikkumaan tein pari pompom-palloa silkkipaperista ja vielä yhden puolikkaan pöydällekin. Helppoa ja hauskaa! Esikoisen synttäreillä olleet viirinauhat vaihdettiin hempeämpiin kun sellaisiakin sattuu meiltä löytymään

Tarjoilu hoidettiin keksien, hedelmä- ja mansikkakuppien ja karkkirasioiden lisäksi jäätelöbaarilla. Helppoa ja turvallista kun aikuinen pystyi huolehtimaan että jokainen sai varmasti ruokavalioonsa sopivaa tarjottavaa lautaselleen. Myös karkin määrä pysyi valmiilla annostelulla kohdillaan ja hedelmätkin mastuivat!

"Mitä saisi olla?"

"Kaikkea hyvää tietysti!"

Herkuttelun jälkeen tanssittiin, tehtiin kasvomaalauksia...

 ...ja askarreltiin prinsessakortteja.

 Hauskat juhlat oli, kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Kuvissa Tosikoinen itse on yliedustettuna, koska en ole kysynyt sankarin ystäviltä että sopisiko kuvia mahdollisesti laittaa nettiin/blogiin. Voitte vain uskoa kuinka suloisia yhteiskuvia juhlijoist saatiin!

Helle saa tulla!

Täytyy pitää tasapaino ja ommella välillä pienemmällekin jotain. Perjantaiompeluksena syntyi jäätelömekko Tosikoiselle, kuten tyttö pohditansa päätteeksi itseään nimitti. Jos isompi on esikoinen ja vauvasta tulee kuopus niin tosikoinen sopii oikein hyvin keskimmäisen nimitykseksi.

Riemu oli suunnaton!

Kaava ottobresta, muistaakseni 3/15, hihat lyhennetty mutta ei muuten muokattu. Koko 116. Hiukan on jälleen ottobremaisen lyhyt ja eveä kaava, joten seuraavasta versiosta teen istuvamman valitsemalla koon 122 pituuden ja 110 cm leveyden. Jäätelökangas on Tyyne-Esteristä. Viime kesänä tein nyt jo pieneksi jääneen setin näköjään täsmälleen samoista kankaista :D

Star Wars -synttärit

Esikoinen täytti 8 joku aika sitten ja tietysti sitä piti juhlia! Yleensä meillä on saanut kutsua vieraita saman määrän kuin täyttää vuosia, mutta koska poika halusi yökyläsynttärit niin lupasin 4 vierasta. Enempää ei olisi mahtunut nukkumaankaan.

Koristeeksi sopi hienosti pojan Star Wars -legoista tutut planeetat.

Viirinauha ripustettiin tietysti tunnelmaa luomaan.

Pöydästä löytyi jokaiselle oma nimikoitu popcornkippo. Etiketit Ikeasta, kupin malli täältä.

Jokaiselle oli myös oma, teemaan sopivin karkein täytetty karkkipurkki. Koristelut on tehty mustalla kartongilla, Ikean mustalla teipillä ja nimikointi tarrakoneella. Ei tullut kenellekään huonoa oloa avaruusmadoista ja miniplaneetoista, kun määrä oli rajoitettu.

Juhlapöydän kruunasi teemaan sopiva kakku. (Itse asiassa tämä kappale on paria päivää myöhemmiltä aikuisten kahvikutsuilta). Pari legotaistelijaa pitelee valomiekkoina kynttilöitä ja loput 6 kynttilää on aseteltu kakun takaosaan.

Tässä alkuperäisen kakun leikkauskuvassa näkyy sankarin toivomat täytteet: mansikka- ja suklaamoussea.

Juomaksi saattoi valita violetti tai vihreää avaruuslimaa (appelsiini- tai mansikkamehua, sankari ei juo limsaa).

Popcormien, karkkien, kakun ja mehun lisäksi tarjolla oli keksejä ja kasvistikkuja. Tarjottavat tekivät hyvin kauppansa aina nälkäisten ekaluokkalaisten vatsoihin.

Herkuttelun jälkeen siirryttiin ulkoilemaan. Pojat saivat taiteilla pihatuolista, jätesäkistä, teipeistä, jääkiekkokypärästä ja muoviputkilosta itselleen vihollisen, liekö itse Darth Vaderin tekivät. Tätä vihollista vastaan käytiin taistoon vesi-ilmapalloin.

Vihollisen tainnuttua piti hiipiä varovasti ohi köyttä apuna käyttäen. Mustalle laavalle ei saanut osua!

Viimeisenä tehtävänä jokaisella oli luoda oma puolustusrobotti. Komeista syntyikin! Näihin sai käyttää vapaasti mm. nauloja, ruuveja, helmiä (jotka piti itse puolittaa), liimattavia silmiä ym. Myös käsille porattiin reikiä valmiiksi.

Illan hämärtyessä tehtiin poikien kanssa pitsaa ja katsottiin elokuvaa. Jokainen sai täyttää oman pikkupitsansa mieleisillään täytteillä.

Pitsan kyytipojaksi sai jäätelösoodaa, nam!

Näin hienosti robotit hohtivat hämärässä uusien valotikkukäsiensä kanssa. Valotikkuja löysin Tigerista varsin kohtuulliseen hintaan.