Hauskaa halloweenia

Meillä tätä pukujuhlapäivää vietetään kuopuksen kanssa kotona yskien, joten lapset eivät ole edes tietoisia, että monilla muilla on hoitopaikoissaan naamiaiset tänään. Sattumalta kuopus kuitenkin pyysi viikonloppuna minua ompelemaan pupuhatun, ja minähän ompelin.

Vuorina bambucollegea ja päällinen velouria. Kaava on suurennettu ihanasta Ottobren (4/11) Muraveinik-pipokaavasta, jossa koot lopuvat 50 senttiin. Tämä on nyt n.53-54cm kokoinen, aika reilu vielä, mutta mahtuupa ainakin kypärämyssy alle. Kiinnitys on poikkeuksellisesti tarranauhalla pitkiä korvia ajatellen. Aukeaa sitten jos korvat jäävät johonkin kiinni, ja lisäksi tyttö saa tämän itse pois päästään.

Halloweenia meillä vietetään vain sen verran, että teimme pihalle kurpitsalyhdyn esikoisen toiveesta.

Paita ja lämmike

Ottobre Woman 5/12, malli 11 pääsi jälleen käyttöön. Edellinen tällä kaavalla tekemäni tunikapaita on ollut kovassa käytössä, mutta nyt toppahousuaikaan noin pitkä paita on hiukan hankala. Tämä uutuus on tehty täsmälleen kaavan mukaan koossa 38, mutta rypytyksen tein tällä kertaa superhelpolla tavalla: puolattavalla kuminauhalla ompelin ylhäältä alas n.15 cm, käännös ja takaisin. Kangas Triteksiltä, joten hinta lienee 5-7 euron hujakoilla, tarkkaan en enää muista.

Kuva on taattua TSI-laatua peilin kautta. Saimme ihanan uuden kameran, mutta sen käyttö on vielä opetteluvaiheessa.

Lämmikkeeksi hurautin myös merinovillaisen aluspaidan trikoiden alle piiloon. Enpä muistanutkaan että kuinka hurjasti tuo Sampsukan merinovillatrikoo venyy, tästä olisi hyvin riittänyt pari kokoa normaalia pienempi kaava. Tämän malli on muokattu lehdestä Ottobre Woman 5/10, 19. koko 38. Merinovillatrikoon hintaa en enää muista, ostin tämän jokunen vuosi sitten kevätalesta. Hihattomaan paitaan ei paljoa kulut ja lämmittää uskomattoman hyvin!

Viittauksia

Tämä postaus sisältää paljon viittauksia ja ne eivät ole intertekstuaalisia. Sain nimittäin lahjottua lapset jäätelön voimin sovittamaan viime aikojen ompeluksia! Tässäpä näitä kuvia:

Ilokseni sain todeta että esikoiselle ompelemani kauluspaita on juuri sopiva alkavan talven juhliin.

 

Sitä voi tarvittaessa täydentää merinovillaisella slipoverilla. Kravatti sopii kuitenkin paremmin käytettäväksi sellasen paidan kanssa, missä kuminauha jää piiloon.

Kuopus kuitenkin tykästyi mekkoonsa, vaikka ehtikin vannoa ettei koskaan pue sitä päällensä. Päällysmekon helmaa voisi hiukan lyhentää, jotta... 

...alusmekko tulee paremmin näkyviin helman alta. Tätä voi toki pitää näinkin, on hiukan kevyempi kuin päällysmekko, joka vaatii aina jotain allensa.

Mekon ilme muuttuu aivan toisen näköiseksi valkoisen paidan kanssa, vai mitä?

 Äsken kokeilin hyvin pikaisesti uusimman lasten Ottobren (6/12) hattukaavaa. Lehdessä tämä on toteutettu valmiista villaneuloksesta, joka on kai paksumpaa ja joustamattomampaa kuin käyttämäni kaksinkertainen joustofrotee. Tein tämän 54cm:n kaavan mukaan ja ainakin saumavaran verran olisi ollut parempi jättää pois. Täytyy saumuroida takasaumasta jonkin verran vielä pois ettei lörpötä näin ikävästi. Tämä olisi menossa esikoiselle, jonka pää on vain 0,5 cm pienempi kuin omani!

Tässä hattu toinen puoli päälläpäin perheemme aktiivisimman sovittelijan päässä. Palloa on kai pumpattu, yleensä tämä on vastannut n. kuopuksen kokoa. Ihan ok pipo jos tekisi sopivassa koossa (pitää etsiä mittanauha!), mutta seuraavaan teen kyllä lisää muutoksia, tässäkin jo laskin kaavaa otsalta n.1,5 cm.

Olen iloisesti yllättynyt että lukijoita on jo 35! Luultavasti arvon jossain vaiheessa jotain, ainakin jos lukijoita tulee vielä lisää :)

Syysmekko

Tämä mekkoinnostus ei näytä lainkaan laantuvan. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi viime syksyn kangasvaihtareilta minulle päätynyt viininpuna-siniraidallinen villakangas, jonka muokkasin kuopuksen mekoksi Ottobren 6/11 lehdestä. Kaavaa muokkasin sikäli, että alusmekko ja päällysmekko on tässä versiossa irralliset, joten lämpimämmissä juhlissa villamekon alle voi pukea vaikka puuvillapaidan villasekoitetta olevan alusmekon sijasta.

Päällysmekossa on takana vetoketju, alusmekossa taas halkio ja nappi. Alusmekkoakin voi periaatteesa käyttää sellaisenaan, sillä huolittelin saumat siinäkin sisäänpäin. Olisin tovonut, että alusmekon helma pilkottaisi reilummin päällysmekon alta, mutta kangas loppui kerta kaikkiaan kesken, sillä olin lukenut ohjeen väärin kangasta ostaessani. Ainoa suikale, joka kankaasta jäi jäljelle meni esikoisen kravattiin. Sovituskuva kin puuttuu vielä, sillä viimeistelin mekon eräänä iltana kun lapset olivat isoäidillään.

Pojallekin hömpötyksiä

Useimmiten kun tekee jotain pientä niin se tulee tehtyä kuopukselle, tytölle. Tytölle on olevinaan niin helppoa tehdä hiuspantoja, leggareita, hameita yms. pientä ja nopeaa. Nyt oli kuitenkin esikoisen vuoro, joten pääsin miettimään poikien koristuksia.

 

  

Kravatti Ottobren netistä löytyvällä ilmaisohjeella ja slipoveri Ottobre 6/10 löytyvää kaavaa mukaillen. Krakasta tein n.5 cm ohjetta lyhyemmän ja se kiinnitetään kaulaan kuminauhalla, kuten kaupan versiotkin. Slipoverin kangas on miehen vanhasta, ihanan pehmeästä ja ohuesta villapaidasta kierrätetty. Samasta, josta sain rukkasten vuorin. Kravatti on villasekoitekangasta.

  

Sarjatyötä ja muuta pikkuista

Tyttären hiukset ovat liukkaat ja pitkät, eli aina soppalautasella. 3v ei tietenkään osaa itse laittaa hiuksiaan kiinni joten ongelmia aina välillä on. Tähän ratkaisuksi ompelin hiuspantoja, jotka napero osaa itsekin asetella päähänsä. Kuminauha on 7 cm pitkä, pieni kappale n.10 x 5 cm, iso n. 12 x 40 cm.

Näiden teko on niin hauskaa ja helppoa, että tulee varmaan tehtyä tilkuista vähän joka asuun sopivissa väreissä.

Opiskeluryhmässämme on yksi perheellinen lisää. Onnea tuoreelle äidille ja koko perheelle! Tällainen nuttu lähtee ensi viikolla muistoksi ryhmältämme.

 Samalla opettelin Gimpin käyttöä ja sainkin irroitettua kuvan taustastaan.

joka päivälle jotain pientä

Tämä on ollut pienten ompelusten viikonloppu. Ihan uutena juttuna opettelin saumateipin silitystä rukkasiin. Peukalonkohta oli lähes mahdoton, ennen kuin keksin miten sen saa suht siisitisti tehtyä (tietysti vasta toisessa rukkasessa).

 

Helpoin tapa tuntuu olevan pikkuhiljaa silittäminen rukkasta kädessä pitäen (patakinnas sisään!)  niin että tekee kaareviin kohtiin aukileikkauksia.

Rukkasten kangas on Travallen tahtaanmyymälästä vedenpitävää Remu-ulkovaatekangasta. Vuori on kierrätettyä villapaitaa miehen kaapista. Hintaa näille tuli heijastumineen vain pari euroa, sillä saumateippi on saatu ilmaiseksi jonkun takin paikkaamista varten.

                      

Kuopukselle ompelin parin harjoitteluhousut yökuivuuden toivossa. Päällinen on velourPULlia, sisällä trikoota ja välissä 6 kerrosta bambu-hamppucollegea. Jalansuihin laitoin saumavaraan kumpparit ja yläreunan huolittelin joustokanttinauhalla.

 Lopuksi haastan kaikki postauksen lukeneet tarkastamaan heijastintilanteeensa :) Joka takkiin heijastin ja ulkovaateompeluksiin kiinniommeltu niin pysyy aina matkassa mukana!

Jotain ihan uutta

 

Onko uusi jotain keltaista? Vai vihreää?

 

Vai sittenkin sinistä tai violettia?

Joo, se on kaikkia näitä ja vielä enemmän!

Tilkkutöistä en ole ikinä aiemmin innostunut. Edelleenkään ajatus puuvillatilkkujen millintarkasta mittaamisesta ja sadoista nuppineuloista ei saa muuta kuin hien virtaamaan. Mutta ne kaikki ihanat trikootilkkupeitot! Oli pakko päästä kokeilemaan kun olin niitä aikani katsellut.

Leikkelin trikoonjämäiä 12x12 cm tilkuiksi, isommat palat ovat 22x22 cm. Värien sommitteluun käytin yhden illan, eli ehkä eniten aikaa koko projektissa. Tämä oli uskomattoman nopeaa tehdä, sillä aloitin suunnittelun vasta maanantaina ja jo perjantaiaamuna oli valmista.

Yhdistin tilkut 8 isommaksi palaksi, jotka taas ompelin kolmeksi suikaleeksi ennen lopullista kasaamista. Välissä silitin, jotta sain saumat kääntymään samaan suuntaan. Reunaa en erikseen huolitellut vaan ompelin peiton pussiksi ja tikkasin reilun sentin päästä reunasta kääntämisen jälkeen.

Taustapuoli on Varustelekasta tilattu käytetty armeijahuopa. Näin tästä saa hillitymmän sisustuselementin, jos välillä tuntuu että ei kaipaa piristystä.

Itse kuitenkin tykkään näistä väreistä, erityisesti punakeltainen kulma on suosikkini.

Lisäystä lastenvaatteisiin. Esikoisen Po.Pin kumpparit sanoivat sopimuksensa irti ennen aikojaan, joten palautin ne liikkeeseen. Korvauksena hän sai uudet, tällä kertaa raidalliset. Lisäksi ostettiin toiset Jonathanin syysrukkaset (5,5€), kun yhdet on kai hävinneet johonkin. Samalla tarttui mukaan kuopukselle  Businon ribbisukkikset eurolla.

citycollege

Lupaan, että tässä kuussa blogi päivittyy useammin kuin viime kuussa, tai ainakin ompelen määrällisesti enemmän. Ainakin tämä kuu alkoi räväkästi, sillä päättelin äsken kaksi keskeneräisenä ollutta ompelusta itselleni. 

Erityisen iloinen olen tästä pidemmän mallisesta velourtakista, joka viimeisimmässä Ottobressa (5/12) on tehty villaneuloksesta. Käytännöllisenä ja pihinä tein sen kuitenkin edullisesta ja helposti pestävästä velourista (josta piti tulla lapselle housut). Kangas on ihanaa siniharmaata velouria Ikasyrilta, ja maksoikin vain 9€/m. Takille tuli siis hintaa huimat 6,8€ kun vetoketjunkin löysin paikallisen liikkeen alennuslaarista. Ohje 15, koko 38.

 

  Lyhensin takkia ohjeenmukaisesta reilut 10cm, muutin taskujen muotoa ja vuoritin kauluksen kokonaan trikoolla. Sain kauluksen ommeltua pussiksi niin, että kaikki saumat jäivät nurjalle. Eipä kutittele niskaa. 

 

Toinen omaan kaappiini päässyt vaate on uusi paita kietaisumallisella yläosalla ja pussihihoilla. Kaava on joku muinainen SK:n imetyspaitakaava muistaakseni koossa 38 ja rankasti muokattuna. Yhä edelleen pitäisi pienentää etuosaa ja madaltaa olkasaumoja. Imettävänä olisin kai rintavampi, mutta nyt tämä meinaa pudota päältä.