Korjausompelun kesäkuu, osa 1: Korjausta ja tuunausta

Ompelu on kivaa! Korjausompelu sen sijaan... No lyhyesti sanottuna se ei ole kivaa. Minulla on iso laatikollinen korjausta, tuunausta ja paikkaamista odottavia vaatteita. Niin iso, että sen pohjalle vajonnut esikoisen vaate mahtuu korjattuna ehkä tosikoiselle. Ilmeisesti moni muukin ompelija on samaa mieltä, sillä Sanna Kototeko-blogista pisti pystyyn Korjausompelubileet! Koko kesäkuu aikaa korjata kaikkea mahdollista, eikö ole hienoa? No, ehkä se ei reikien paikkaamisesta glamouria tee, mutta haasteissa on aina hauskuutensa joten tämä pakkopulla ei tuntunut lainkaan niin hirveältä kuin yleensä.

Aloitin työn, anteeksi, juhlinnan korjaamalla läjän pikkujuttuja. Listalla oli mm. takin vetoketjun vaihto, toisen takin purkautunut kaulus, mekon aivan liian pieni päänti, nahkatossujen kulahtaneet kuminauhat, kestositeen purkautunut reuna, paidan purkautunut hihansuu ja kahdet käytössä reikiä saaneet ulkohousut. Vetoketjun vaihtoon meni pari tuntia, muut olivat valmiita yhteensä alle tunnissa. Kannattikohan pantata paria vuotta?

Seuraava projekti, jonka kimppuun rohkeasti kävin, oli ystävältä saatu trikoomekko. Mekko oli ihanan väljä, mutta ei raskauden takia istunut päälle laisinkaan. Vyötärökuminaha oli nimensä mukaisesti vyötäröllä, eli paksuimmassa kohtaani. Ei kovin imartelevaa, lisäksi se painoi ja puristi. Liukkaat olkanauhat oli vaikea saada pysymään aloillaan, vaikka kauniit olivatkin.

Siinäpä lyhyesti syyt, miksi päädyin purkamaan kolmipistesiksakilla kiinnitetyn leveän kuminauhan ja vaihtamaan kujaan pujotetun nauhan resorista ommeltuun nauhaan. Nyt rintojen alla kulkee framilon (jonka voi raskauden jälkeen purkaa ja siirtää vaikka lantiolle tai takaisin vyötärölle). Tästä tuli kesäni pelastaja: ei kiristä, purista eikä hiosta.