Asusteita

Kai reppukin voi olla asuste? Ainakin se on roikkunut selässä valmistumisesta asti eli pari kuukautta.

Nahkapaperi on Ullakan pöydästä syksyn kädentaitomessuilta ja muut tarvikkeet Nextiilistä, eli kierrätettyjä. Tästä tuli ihanan arkinen, mutta silti aiemmin käyttämääni retkeilyreppua siistimpi kaupunkiversio.

Aamulla pikahurautin itselleni pipon. Edellinen lämmin piponi katosi ilmeisesti syksyn partioreissulla ja näillä -20 asteen pakkasilla trikoopipo on ollut kovin viileä. Nyt tarkenee: päällinen joustocollaria ja vuori merinojoustofroteeta.

Polviongelma

Rikkinäiset polvet. Tuttu ongelma, eikö vain? Ainakin meidän 8-vuotiaalla on säännöllisesti polvet puhki, varsinkin kun maailmassa on vain yhdenlaisia jalkaan passaavia housuja. Vielä en ole löytänyt konstia millä trikoot saisi kestämään, joten korjaamaan joutuu. Niin omatekoisia kuin ostohousujakin... 

Tällä kertaa en edes yrittänyt paikata näkymättömästi, kun ei tuon sävyisiä trikoita olisi kaapista kuitenkaan löytynyt. Aukaisin sisäsauman, ompelin päälle collegesta ponipaikat ja lopuksi saumuroin lahkeen kiinni. Joka polveen samanlainen, joten meni sarjatyönä aika nopsasti.

Vihreitä asioita

Paitoja alati kasvavalle

Pari peruspaitaa esikoiselle, kun hihat alkavat käydä lyhyiksi.

JohannaK Desgnin villakimpasta (josta myös näiden lapasten materiaali) tuli kaksi ihanan isoa palaa samaa lepakkokuosia! Niistä sain tehtyä esikoiselle villatakin: toisesta palasta koko takki ilman sivusaumoja ja valmis viimeistely hyväksikäytettynä helmaan ja toisesta hihat. Pussissa oli mukana myös samaa kuosia valmiit hihansuut, joten nekin saumuroin toki tähän kiinni. Kasvunvaraa tuli reilusti, mutta on kuitenkin jo käyttökelpoinen. Ja ihanan pehmeä <3

Tunikoita

Keskimmäiselle uusi tunika käsityömessujen ylläripussiostoksesta. Hiukan paitaa pidempi, jotta voi käyttää leggareiden kanssa. Koko 128, kaava Jujunan Peplum helmasta jatkettuna ilman peplumhelmaa.

Kuopukselle uusi pingviinimekko! Kangas houkutteli jo kädenteitomessuilla, mutta pystyin vielä vastustamaan kiusausta. Sen sijaan päästessäni Paapiin myymälään joitakin viikkoja sitten, en enää pystynyt olemaan ostamatta. Ja onhan tuo napero aivan ihastunut uuteen tunikaansa :) Kaava on oma yhdistelmä 80 cm bodykaavaa, jotain paitakaavaa ja omaa helmaa. Täydellisen istuva pikkuisen päälle 80 cm kirpullemme <3

Alkuvuoden pakkasiin hurautin paidan joustocollarista, tämän alle mahtuu vaikka merinovillapaita lisälämmikkeeksi. Kaava on lehdestä Ottobre 1/18, 17. Kaksi kaverusta koossa 92 cm. Helmaan laitoin kanttauksen sijaan samanpituisen resorin kuin hihoissa. Koko on tällä kertaa valittu tarkoituksella hiukan reiluksi, jotta nyt alle mahtuu lämmikettä ja toisaalta ihana kuosi pääsee keväälläkin käyttöön.

Uusi vuosi ja uudet postaukset!

Lupaan tänä vuonna olla ahkerampi postaaja kuin viime vuoden lopussa. Tämä tosin on hiukan huijausta, sillä ompelin uoden ensimmäisen viikonloppuna enemmän kuin viime vuoden viimeisellä puoliskolla yhteensä...

Lapaset omalla kaavalla JohannaK Desgnin villaneulostilkuista. Nämä on leikattu ilman toista sivusaumaa ja resorikin oli tilkussa valmiiksi neulottuna, helppoa ja nopeaa siis!

Kuopukselle ja keskimmäiselle kaulurit. Keskimmäisellä tulee houkutus pureskella kaulusta jos se on liian helposti saatavilla, eli korkea. Matalan takinkauluksen kanssa taas tulee kylmä. Villavuorinen kauluri ja ongelma on ratkaistu. Kaava: Ottobre 4/15, koot 2-4v ja 6-8.

Itselleni hurautin samaa kaavaa suurentamalla kypärämyssyn laskettelukypärän alle pakkassäille. Kuvausassistenntina 8v keskimmiänen, eli itselleni olisi leuan alla voinut olla reilummin tilaa. Onneksi merinovillainterlock venyy kiutenkin niin mukavasti, että minäkin pystyn tätä käyttämään. Alaosan kaavan piirsin kauluria korottamalla ja yläosa Ottobren ilmaiskaava "lohikärmelakki" hiukan muokattuna. Tältä näyttivät kaavanpalat:

Etu-/sivukappaleen alaosa leikataan siis taitteelta, jotta leuan alle ei tule saumaa. Taka/keskikappale on myös taitteelta. 

Retkeilykausi parhaimmillaan

Kuopus on aina kovin kadehtien seurannut isompien lasten partiouran alkua. Nyt, esikoisen siirryttyä seikkalijaksi, ompelin jo runsaasta käytöstä hajonneesta sudenpentucollegesta kuopukselle oman "partiopaidan"

Muita ompeluksia tipahtelee hitaahkoon tahtiin, töiden aloittaminen vie mehut aika tehokkaasti ja koneet saavat huilia. Tässä kuitenkin jokuset housut: mintunväriset omalle murulle, farkkutrikoiset ihanalle kummipojalleni ja ruusuiset serkkuni pikkuiselle.