Pojalle pukinetta

Kevät tulee ja vaatetus kevenee. Miehellä se on keventynyt erityisesti polvien kohdalta, mikä on johtanut talven aikana muutamien farkkujen poistoon kaapista. Lumppukeräyksen sijaan talletin kaikki alaosan pukineet ompelokomerooni (jonka voisin esitellä seuraavassa postauksessa) ja ompelin niistä nyt kevyempää päällepäntavaa esikoiselle.

Huono sovituskuva kännykällä hämärässä

Valoisampi pihakuva

Ja vielä takaa

Kaava löytyy lehdestä Ottobre 1/15, tässä suurennettu kokoon 134 cm.

Selitys hiljaisuudelle

Blogi on ollut pahasti unohduksissa viime kuukausina. Nyt kuitenkin pystyn jälleen aktivoitumaan! Ihan ensimmäiseksi esittelen tulevaan tarpeeseen eilen ompelemani tarvikkeet:

Neuvolakorteille ommellaan kuulemma nykyään tällaisia hienoja koteloita niiden muoviläpysköjen sijaan. Siispä minäkin päätin kokeilla. Hiukan muotopuoli siitä tuli, mutta oikein käyttökelpoinen. Passaa täältä sitten esitellä tuoreimpia mittoja.

Harso pyykkipojilla on myös mennen talven lumia, näin olen päätellyt. Siispä meilläkin nähdään kesällä oikein vaunuverho auringon ja tuulen suojana, jos kaikki menee hyvin. Kiinnittimiksi löytyi läjäpäin käyttämättömiä suihkuerhon renkaita, älkää kysykö miksi. Onpahan varakappaleita. 

 Tämän saa myös kätevästi (?) nostettua ylemmäs roikkumaan ripustusnauhojen avulla, jos tarvitaan ennemmin auringonsuojaa kuin lämmikettä. Se ei vielä selvinnyt että mikä kietaistaan hätävaravaipaksi, puklurätiksi tai isomman lapsen kesähatuksi jos varakappaleet unohtuvat reissatessa kotiin? Tuo vaunuverho ei taida monikäyttöisyydessä päästä harsosta ohi millään vaikka kivalta näyttääkin...

Tuunausta

Erään viikon maanantaina havahduin ajatukseen että minulla ei ole mitään päällepantavaa lauantain naamiaisiin. Huutelin apuja mahtavassa paikallisryhmässämme ja eräs ihana ompelukaveri pelasti pulasta. Hänen varastoistaan löytyi toisen ompelijakaverin häämekon korsettiyläosan sovitusversio ja edesmenneen anopin hame sekä mekon yläosa. Omista varastoista kaivelin vähän pitsiä, yhden tyynyliinan, hiukan ruutupuuvillaa, satiinista vinokanttinauhaa, paria muuta nauhaa ja pitkän vetoketjun.

Kiitos avusta vielä kerran! Juhlat menivät oikein hyvin, ruoka (ja alkoholittomat) juomatkin olivat niin hyvää että onneksi etumuksen nyörejä pystyi vähän hellittämään...

Vuoden viimeiset ompelukset

Tässä iso postaus vuoden viimeisistä ompeluksista:

Käsityömessuilta löytynyt ihana joulupallokangas sai muuttua kuopuksen paidaksi. Hihoihin tuli aika reilu kasvunvara, mutta onneksi ei haittaa menoa.

  Esikoinen onneksi tykkäsi juhlaliivistä, jonka tein hänelle miehen rikkimenneistä farkuista. Kierrätysompelukset ovat käsityötä parhaimmillaan, niitä tulee vain tehtyä harmillisen harvoin.

Riivalit-paita koossa 134 sai myös materiaalinsa käsityömessuilta. Pala oli hyvin niukka, mutta täyttä palaa en uskaltanut ostaa, koska poika ei pitänyt kankaasta. Harvinainen tapaus, sillä valmiina vaatteena kelpasi hyvin!

Kuopukselle tein lintutunikan joululahjaksi. Tämä otettiin vastaan riemunkiljahduksin :)

Myös pojan naparetkeilijäpaita sai hyväksyvän vastaanoton. Jälleen koko 134 cm ja kasvunvaraa on juuri sopivasti.

Kummitytön paketissa oli toiveena värikäs vaate. Toivottavasti tämä on riittävän värikäs :)

Sitten näitä yölämmittimiä: Miehelle t-paita peliohjain-interlockista. Lörppöä ja hankalaa käsitellä, mutta varmasti pehmoinen nukkua.

Kuopukselle löytyi EK:n palalaarista peurakangasta. Ilahtui jälleen ikihyviksi pehmeästä paketistaan!

Myös pituutta venähtäneelle esikoiselle pehmeää ja riittävän pitkälahkeista yöksi. Hyvin kelpasi :)

Tämän halikuvan myötä on hyvä toivottaa ihanaa ja käsityörikasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille!

Kädentaitomessut ja synttärijuhlintaa

Viikko sitten pääsin kädentaitomessuille aikuisseurassa. Lapset viettivät sillä välin laatuaikaa ystäviensä synttäreillä.

Esikoinen vei 7-vuotiaalle sankarille digiprintistä ompelemani 134 senttisen parkour-aiheisen paidan. Ainakin omalle muksulle istui hyvin, toivottavasyi lahjan saajallekin.

Kuopus sai pakata matkaansa batmanin viitan, se kun oli sankarin erityisenä toiveena. Oli kuulemma ollut mieleinen ja malliltaan sopivan lyhyt liikuntasynttäreiden temmellykseen. viitan kiinnitys tapahtuu turvallisesti logossa olevalla tarranauhalla.

Takana näkyy asianmukaiset lepakkomaiset leikkaukset.

 Messuilta tarttui mukaan kaikenlaista pientä; paksulle puuvillalle painetu kissankuva, pilkkupuuvillaa, Indie Fabricsin ständiltä muutamaa trikoota ja pari resoria sekä tupsuja, tarroja, jouluvalot, korttipohjia, neulelankaa ja kuopukselle oma pikkupuukko.

Isänpäiväksi digiprinttejä

Mies saa isänpäiväksi uuden t-paidan EK:n digiprinteistä.

Puhelinräpsäys kuopuksen uudesta tuubihuivista. Isänpäiväksi käyttöön tämäkin.

Myös työpaikan pikkujululahjaksi vien merinojoustofroteevuorisen tuubihuivin, päällä EK:sta ostettua Molokidsin printtitrikoota.

Tilkkupeitto vierashuoneeseen

Loppukesästä sain naapurilta läjän harmaasävyisiä neulostilkkuja. Muutamia tilkkuja sain poimittua omista kankaista ja jonkin verran keräilin vaihtareilta ym. Vierashuoneen sängynpäällinen on kooltaan n.150 cm x 240 cm. Taustan punainen tähtikuvioinen neulos löytyi EK:n palalaarista viikko sitten ja jatkona on omassa hyllyssä hyvin marinoitunutta pinkkiä tekokuituisen tuntuista paksuhkoa trikoota.

Reunat on ommeltu OP vastakkain saumurilla, käännetty ja tikattu 10mm reunasta ompelkoneella. En jaksanut silittää, siksi vähän lerppuaa nuo reunat.

Sekalaista seurakuntaa, mutta joka tilkussa on harmaata tai mustaa.

Estää käytössä kissan pääsemisen patjan kimppuun kun reunat kääntää patjan alle.