tiistai 25. maaliskuuta 2014

lohikäärme Enska

Tästä piti tulla tosi hurja lohkäärme esikoisen paitaan, mutta ehkä jätski suli...
Mikä nyt? Miksi lohikäärme Enska on näin onneton?
Eikö kukaan pelkää tätä hurjaa?
"Viis siitä," Enska pillittää, "mutta aina kun
mä avaan suuni jätski sulaa ja se on musta kurjaa."
-Mauri Kunnas



maanantai 24. maaliskuuta 2014

Hurjan ihanaa

Pupujumppis pienemmälle kun kirppikseltä ostettu vastaaca vaatekappale uhkaa jäädä kesään mennessä pieneksi. Se on kokoa 98/104cm, joten näppäränä ja sääteliääänä ompelijana ajattelin tekeväni nyt koon 110/116 cm. Eli suomeksi valitsin koon 116cm. Joka onkin aika reilu tuolla reilu metrin pätkälle. Pitkään mietin että onko pupukuosi liian söpö kesällä 5 täyttävälle, että tuleeko sitä vielä pidettyä? Päätin kuitenkin käyttää tämä metrisen kangaspalan jumppikseen, se kun oli kooltaan tähän kaavaan juuri passeli. Leikoin vieläpä niin että sivusaumoja ei tullut lainkaan. 

Tämän valmistuttua mies kommentoi että "näyttääpä leveältä". Olin ottanut sivusaumoista jo monta senttiä pois, joten oli vaikea uskoa. Mutta niin se vaan päällä aika leveältä näytti. Ei voi mitään, toivottavasti tulee kuitenkin käytettyä. Kaava löytyy lehdestä Ottobre kids 4/12, kuten moni muukin hyväksi todettu kaava. Oli mieleinen, vaikka ei kuvassa aivan siltä näytäkään :D


Tampereella kiertävästä tilkkupussista tein taas hyviä löytyjä. Ullakon aarre -nimistä joustocollegea löytyi muutama pala. Yksistään niistä ei saanut mitään tehtyä, mutta mustaan joustocollegeen yhdistämällä tuli mainio paita.



 

Alkuun pohdiskelin nappilistan tekoa kaulukseen, mutta tuumasin että tulee liikaa matskua etukappaleelle ja jätin sen pois. Kun poika ei pääntien venyttelynkään jälkeen saanut uutta paitaa päälleen, oli nepparit pakko lisätä pääntielle. Onneksi se onnistuu viimeisenäkin työvaiheena vallan mainiosti. Pojan vaatekaappi täydentyi myös Mummun neulomalla ihanalla keväisen vihreällä hupparilla, Kiitos tästä ihanuudesta!



Pieniä ostoksiakin on tullut taas tehtyä. Eurokankaasta ostin omaan takkiini vuorinakankaaksi jotain mistä myyjäkään ei aivan tiennyt että mitä se on... Hintaa oli 3e/m ja kuosi oli kiinnostava. Tampereella kiertävästä tilkkukassista napparin oikean yläkulman läjän samalla kun lisäsin sinne omia tilkkujani. Viljamin Puodin 22 euroa maksavasta ylläristä sai rahalleen vastinetta, sillä siinä oli n. 2 metrin edestä kangasta. Oranssia sateentekijää sekä Pandoja vaaleanviolettina ja vaaleansitruunankeltaisena. Värit eivät näin iltakuvassa toistu läheskään oikein, mikä on harmi. Travallella oli vielä yllätyksekseni ulkovaatekankaota kun minä sinne ehdin, ja aika nipun ostinkin, 1,4kg! Ihania, monenlaatuisia ja moneen käyttöön. Ruudulliset ovat aika ohuita, vaaleanpunainen ja turkoosi normaalia vahvuutta (kuten esim. tässä takissa) ja mustat taas vahvaa ja todella vahvaa SuperRemu-kangasta.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Isoja ratikoita

Sain syksyllä Viljamin Puodin yllätyspaketista palan ihanaa MEGA-Kumpula -trikoota. Pala ei olisi sinällään riittänyt kuin hihattomaan paitaan, joten sitä piti saada lisää. Idea syntyi tietenkin juuri puodin ollessa toimitustauolla, mutta onneksi fb:n kangashamsterit-ryhmä pelasti. Sain sen verran reilun lisäpalan, että tästä tuli miehen lisäksi paita myös esikoiselle ja pipo kuopukselle.



Miehen paidan kaava on Suuresta käsityölehdestä. Alunperin pitkähihainen, mutta katkaisin hihan kaavan sopivasta kohtaa. Toisessa sivussa ei ole saumaa, joten ratikat saavat jatkua kokonaisina kyljen yli.


Esikoisen paidan kaava on sama kuin edellisessäkin, hyvin istuvassa, t-paidassa.

Kuopukselle pipo, jälleen Ottobre Kids 4/12 tarjosi kaavan. Vuorina on joustocollegea, joten voi käyttää hyvin jo nyt kevätauringolla kun alle pukee villakypärämyssyn.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Kun nyt kerran tuli ostettua teflonteippiä kuopuksen takin ompelua helpottamaan niin samoilla vauhdeilla syntyi toinenkin takki. Edellisen postauksen kuopuksen takki on enemmän hienostelukäyttöön eli ei teknisesti kovin vaativa. Lähinnä päänvaivaa aiheuttivat taskut. No, tässä esikoisen takissa  yksityiskohtia on sitten senkin edestä. On tarroilla kiinnittyvä turvallinen huppu, sivusaumaan uppoavat taskut, hihansuissa kuminauhan lisäksi tarrakiristys, tuulilista, helmassa kiristettävä kuminauha solkineen ja kaiken huipuksi muutamiin saumoihin lisäsin saumateippiä ettei vesi mene heti läpi. Parasta tässä takissa on hinta: mitään en ostanut vaan kaikki tarvikkeet ovat joko kierrätettyjä tai muista ompeluista yli jääneitä!

 




Etupuolen heijastin on esikoisen erikoistoive. Kaavaa on vuoden 2006 lasten Ottobresta. Muuten oikein toimiva, mutta olkasaumat ovat ajalleen ärsyttävästi todella alhaalla käsivarren päällä, vaikka nostin olkaa reilusti. Kankaat ovat laadukkaita ulkoilukankaita, eli kosteudenpidonkin pitäisi olla kohdallaan.




Ilahdutin poikaa viikonlopun reilun ompeluajan kunniaksi myös uudella batmanpuvulla, edellinen kun kävi pieneksi jo hyvän aikaa sitten. Kuulemma muuten ok, mutta hihoissa ei olisi saanut olla resoria, vaan olisi pitänyt käden päälle tuleva V-kirjaimen muotoinen uloke. Kaava lehdestä Ottobre kids 4/12, koko suurin eli 128 cm.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Varaslähtö

Ompeluryhmän maaliskuun haasteena on takin ompelu. Minä inspiroiduin aiheesta jo helmikuussa ja leikkelin samantien tyttärelle takin kappaleet. Leikattuina ne saivatkin odotella aika tovin, mutta kun tänään yllättäen oli aikaa ommella en malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä. Sen sijaan että olisin tehnyt rauhallisesti vaihe kerrallaan kuukauden mittaan huristelin ja purin vuoronperään tänään puoli päivää. Vaan valmista tuli! Kaikki saumat on vuorin ja päällisen välissä, myös hihansuut on ommeltu oikeaoppisesti tanssiotteella eikä laiskasti vain kääntämällä.


Kaava on muokattu Ottobren Against the wind -takkikaavan suurimmasta koosta eli 116cm. Jatkoin helmaa, lisäsin kuminauhat hihansuihin, halkaisin hihan kahtia, lisäsin selkään kuminauhan ja muutin taskut kevyemmän näköisiksi.

Itse tykkään ja tytöllekin kelpasi. Lisään huomenna sovituskuvia, jos kuopus suostuu kameran eteen.

Loppukevennyksenä pötköhaalari kissanpennunpuolikkaallemme (ei kuvassa).